Syksy tuli viime maanantaina. Herään aamuihin kurkkukipuisena koska ikkuna vuotaa. Mietin että tarvitsen yökaulaliinan ja tapan pari kärpäistä seinään. Ne ovat vallanneet alakerran vessan, etsivät lämpöä, luulen. Sellaisia pieniä ja hidasliikkeisiä. Viemärikärpäsiä, Veera sanoo. Ehkä vaan sanoakseen jotain. Pyyhin raadot seinästä, oli mitä oli, lähden kouluun.
Vedän luokassa verhot ikkunan eteen, se vuotaa. Professori Zhu kertoo meille taas perunoista. Niistä Mao rakensi Kiinan, koska muuta ei ollut tarjolla."No intrustries, no nothing, just potatoes. Lots and lots of potatoes." Olemme päässeet vallankumouksen jälkeisiin vuosiin. Perunavallankumouksen, tietenkin.
Ulkona tuulee välillä niin, että tuhannet pyörät kampuksella ovat aamupäivän luentojen aikana kietoutuneet yhdeksi selvittämättömäksi ketjuksi. Hiukset sokaisee, vaikka Veera leikkasi ne lyhyemmiksi, tekee mieli kiljahdella. Koko ajan on kiire, lukea ja tajuta, pysyä matkassa. Yrittää muistaa että turhautuminen ei kannata, se ei lisää aikaa vaan kadottaa sitä. Tehdä listoja, unohtaa ne ja ajatella vain sitä, mikä on juuri siinä. Yksi artikkeli, kaksikymmentä kirjoitusmerkkiä, tunti supermarketissa ymmärtämässä, miten Kiina ostaa ruokaa. Toinen torilla ymmärtämässä miten toinen puoli Kiinasta ostaa ruokaa. Ehkä vain puoli tuntia, jos kellekään ei kerrota. Ostaa ruokaa, ymmärtää miksi NATO on. Kertoa siitä muille. Onnistua, tuntea että epäonnistuu, saada itsensä ymmärtämään ettei epäonnistunut, onnistua siinä. Juosta, nukkua. Herätä, tappaa kärpäsiä.
Taifuunissa satoi kolme päivää. Oli flunssa ja märät jalat. Kaisalta Flowta varten saatu kertakäyttösadetakki, jonka olin heittänyt matkalaukkuun kodintyhjennysahdareissa, kun en muutakaan paikkaa keksinyt. Kuivaa ei ollut. Ensimmäisenä poutapäivänä lähdin ostamaan kumisaappaita. "Halpa hinta", myyjä sanoi notkealla suomella kysyttyään, mistä olen kotoisin. Luulen, että se silti sai multa ylihinnan. Samapa tuo, ainakin jalat pysyvät kuivana. "Are you sure?" ainoa kiinalainen ystäväni kysyi, kun kerroin käyneeni feikkimarketilla. Feikkikumppareissa on kuulemma usein reikiä. Feikkireikiä.
Vielä viime viikonloppuna oli kesä. Istuin Fudanin nurmikolla yrittämässä ymmärtää, miksi sotia on. Oli vähän kiire. Nuori poika lähestyi minua kirja kädessään, istuutui alas viereeni, hymyili toiveikkaasti. "Can you explain me why Macbeth killed him?" Katsoin sitä hämmentyneenä. Se vaikutti vilpittömästi uskovan, että kellä tahansa lännestä tulleen näköisellä pitäisi olla Shakespeare-tulkinta kielen päällä valmiina minä tahansa lauantai-iltapäivänä.
Minulla ei ollut. Yritin näyttää kiireiseltä, olinhan keskellä Kylmää sotaa, myös omaani. "But I have heard that all of you have these two books at home, this and the Bible." Sillä oli kädessään Shakespearen kootut. "Well, I don't." Se näytti yhä hämmentyneemmältä. "But you are a Christian?" Kielsin, jo kolmatta kertaa. Tuijotin sen hammasrautoja, kun se hymyili hermostuneesti: "But you do believe in God?"
Mietin kuinka se oli ehkä taas niitä kommunikaatiohetkiä, jonka jälkeen ymmärsimme toinen toisiamme vähemmän kuin ennen sen alkamista. Ja sitä, että pitäisi lukea enemmän Shakespearea. Varmuuden vuoksi.
Sitä minä olen tässä myös yrittänyt, sitä ymmärtämistä, yhä edelleen. Itseni ja näiden, itseni näiden joukossa. Katselen opettajan käskystä, miten mies ostaa munia ja mietin lukemaani, kuinka joskus 90-luvulla monet kiinalaiset kantoivat torilla omaa vakaa mukana koska eivät luottaneet myyjään. Luomu ei ole luomua vaan se osa sadosta, joka on pientä ja rupista, koska luomuhan on pientä ja rupista joten syy -> seuraus voi ihan hyvin olla seuraus -> syy.
Metrojonossa kaikki menevät seisomaan eteeni. Auto meinaa taas ajaa päälle. Mietin paukautanko pukuhuoneen kaapin edessä seisovan naisen päähän koska se ei väistä vaikka köhin ja kiemurtelen tavaroitani kaapista, mutisen jotain anteeksimaista kiinaksi. Luen realistista IR-teoriaa esitelmääni varten ja mietin, että täällä moni elää juuri siinä maailmassa. Epäilee muita, puolustaa omaansa. Peruna vastaan peruna, elä tai tule syödyksi.
Pääni hieman hajoaa, koska haluaisin ymmärtää mutta en kovin usein pysty. Sitten se hajoaa lisää koska en ymmärrä, miksi en ymmärrä koska enhän halua olla sellainen, joka ei ymmärrä muita. Yli miljardi rationalistia vastaan yksi psykoloogikko. Sanon jollekin, että kaikki on muuten kyllä tosi jees, mutta tässä maassa ei ole logiikkaa. "Et sinä niin voi väittää. Se ei vain ole samaa logikkaa, johon sinä olet tottunut", minulle vastataan. Kiirehdin sanomaan, etten tietenkään ajattele, että loogiikattomuus välttämättä on ongelma, myös logiikka voi olla. Sitten luen jostain: "Despite an intense and ongoing interest in philosophy, China never developed a system of logic. The very name in use today is borrowed from the West." Olen hieman helpottunut. Annan miellelläni lisääkin lainaan, jos tahdotte.
Se itsensä ymmärtäminen onkin sitten hankalampi juttu. Rasismi minua kohtaan. Sen hyväksyminen, ettei ole koko ajan supervau ja kipeen fiksu ja syö pelkkiä omenoita, koska ruuanlaitto vie aikaa elämältä. Tällä viikolla ahdistuin hetkeksi, koska minun piti kertoa tohtoriopiskelijoille, miksi realismi ei toimi. Änkytin sanassa institutionalist, puhuin EU:sta vähän mitä sattuu. Makasin tunnin jälkeen sängyssä syömässä suklaata ja mietin sitä, kun sanoin kerran radiossa laiskaskosti. Kolme kertaa. En kuollut silloinkaan. Tyhmä on se, joka ei uskalla olla vähän tyhmä. Nousin, tapoin pari kärpästä. Juoksin minua karkuun.
"Did you know sparrows can not fly so long?" Professori Zhu kysyy. Hän kertoo tänään kampanjoista. Neljä tuholaista -kampajassa oli tarkoitus päästä eroon varpusista. "Even the children were banging the kettles on the roof tops. So the sparrows didn't have any place to land and rest so they just dropped dead." Nauran vaikka ei pitäisi, seurasi nälänhätä.
Mutta Aino kysyi tsätissä päivää aiemmin, miten varpunen eroaa ankasta. Selvisi että varpusella on suu auki selfiessä, ankalla ei. Aasiassa leviää nyt sparrow face -ilmiö.
"You have to remember that these campaigns were not like a presidential campaigns in the States where campaign just ended one day and everybody went home. They went on and on, never ending."
Varokaa varpusnaamat, perunat tulee. P.S. Tappakaa myös kärpäset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti